sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Odotuksia ja pettymyksiä - menneisyyden vangit

Jouduin pitämään itselleni puhuttelun. Olin jäämässä historiatietoon pohjautuvien suloisten kesäodotusten vangiksi. Keskustelimme miehen kanssa siitä, miten helposti tulemme tuhlanneeksi elämää valittamalla asioista, jotka tuottavat meille pettymyksen. Olemme ihmisinä kokonaisuus, jonka hyvinvointiin vaikuttaa niin terve keho, mielen rauha kuin suhteemme ympäröivään maailmaan.  Se, kuinka onnelliseksi tunnen itseni, on riippuvainen näistä kaikista. Jokainen haluaisi hyvän elämän, mutta tämä mahdollisuus on helppo hukata rakentamalla liikaa valmiita odotuksia huomiselle ja vieläpä sellaisiin asioihin, joihin emme voi vaikuttaa.

Aamun ensimmäinen pettymys voi syntyä siitä, ettei säiden haltija olekaan toteuttanut toivettani. Suunnitelmani siitä, mitä olin ajatellut tehdä, kun aurinko paistaa ja lämpötila täyttää normioletukset, luhistuu. Kehoni tuntuu kyllä olevan kunnossa, mutta mieliala on matala. Pari kuukautta vääränlaisia kesäsäitä ja kollektiivinen pettymys näyttäytyy jo katukuvassa.

Kykyni eivät riitä säiden säätelyyn. En pysty muuttamaan sitäkään, että joudumme tässä kulttuurissa ja ajassa mitä todennäköisemmin karsimaan saavutetuista eduista, jotka paljastuivat lainoiksi tulevilta sukupolvilta. Joudun viettämään viheliäisen elämän viemällä itseni pettymyksestä toiseen. Tai sitten joudun muuttamaan suhtautumistani ja avartamaan ajatteluani. Voin opetella ymmärtämään, että pettymyksiä edeltävät omat odotukseni. Epävarmassa maailmassa ja elämän kiertokulussa ne eivät aina noudata toiveitteni tilastoja vaan joudun improvisoimaan suunnitelmani uudelleen. Rakentaessani hyvää elämää niistä aineksista, jotka ovat vallassani, joudun pitämään hyvää huolta niin kehostani kuin mielen harmoniaa tuottavista valinnoista. Itselleni pitämäni puhuttelun jälkeen päätin maksaa sakkoa omaan virkistysrahastooni joka kerta, kun saan itseni kiinni säiden valittamisesta. Loistavien suunnitelmieni ja tekemisen lomaan haasteeni on harjoitella myös hetkessä olemista ja kiitollisuutta kaikista niistä hyvistä asioista, joita on. Tiedän, että tämä hetki on ainoa todellisuus ja kuitenkin pyrin hallitsemaan sitä eilisin ajatuksin ja huomisen toivein. Hyvän elämän löytöretkelläni suhdetoiminta todellisuuden kanssa - sen, mitä nyt on - on yhtälön puuttuva palanen. Se, miten tästä suhteesta rakennetaan harmoninen, onkin sitten se arjen toistuvan harjoituksen paikka.