Me käymme joulun viettohon

Joulun ympärille voisi julistaa pakollisen kiirevapaan vyöhykkeen, jossa on lupa pysähtyä kyselemään kuulumisia, istahtaa glögilasin äärelle ja keskittyä uhmaamaan pimeää valonauhoin ja värikkäin koristein. Tyypillisesti tekemiset ruuhkautuvat ja vauhti kiihtyy kohti loppuvuotta. Ja sitten yht´ äkkiä joulun kellot katkaisevat kiireen karkelot ja yhteisestä sopimuksesta työt työnnetään kauas taka-alalle ja rakennetaan juhla vuoden viimeisille viikoille. Aikamoinen taikatemppu.

Mitä jos samanlaisen ihmeen voisi taikoa aina tarpeen mukaan? Mitkä ovat ne ainekset, joita tarvitaan? Yhteinen sopimus. Traditio. Jotain kaikille aisteille: värikylläisyyttä, valoja, musiikkia, tuoksuja, herkullisia makuja… Ajatusten siirtämistä asioista ihmisiin. Pyhän tunnistusta tai kaipuuta. Rentoutumista. Heittäytymistä lapsen ja salaisuuksien maailmaan. Montakohan näistä aineksista tarvittaisiin, että voisi rakentaa suvantovyöhykkeitä aina silloin, kun huomaa tulleensa imaistuksi kiihkeään kilpajuoksuun, levottoman mielen ja päättymättömän suoritusvimman valtaan?

Vietän tätä joulua Välimeren rannoilla. Lunta ei ole, mutta joululaulut soivat, juhlaa valmistellaan ja koristevalot valaisevat pimeitä iltoja. Kulttuuri on toinen, mutta monet puuhat ovat tuttuja kotimaasta. Kuljemme itsellemme merkityksellisten perinteiden polkuja ja samalla uteliaina maistelemme uudenlaisia mausteita. Olivatpa rituaalimme millaisia tahansa, ihmisiä ja kulttuureja yhdistävä lämminhenkinen ja rauhaa tavoitteleva keidas kaiken touhun keskellä on suurenmoinen lahja jo itsessään. Nauttikaamme siis joulusta yksi kiireetön hetki kerrallaan, missä sitten olemmekin.

Salaisia agentteja työpaikoille

Palvelukseen kutsutaan taitavia agentteja. Vaatimuksena on hyvää tahtoa, oveluutta ja toimintaa voiman oikealla puolella. Toimintaympäristö on oma työpaikka. Tehtävänä on lähes huomaamattomasti virittää työn tekemisen otetta kohti luovia ja vastuullisia valintoja. Rohkeutta nostaa puheeksi uudistusta kaipaavat toimintamallit. Sellaiset, jotka olivat aikoinaan hyviä, mutta palvelevat huonosti tämän päivän työelämää. Omasta asemastaan riippumatta taitava työyhteisöagentti käynnistää keskustelun pelisäännöistä tai ehdottaa virkistäviä tuumaustaukoja, jos ydintehtävä uhkaa kadota vauhdikkaan suorittamisen näköalattomuuksiin. 

Mitä tapahtuisi, jos ottaisit salaisen agentin näkymättömän viitan harteillesi? Mitä jos pakkaisit päivittäiseen eväslaukkuusi ihmettelyä, avoimia kysymyksiä, käytöksen kultaisen kirjan ja mahdollisuuksiin keskittyvät silmälasit? Olisit avoin hiljaisille viesteille ja harjoittelisit läsnäolon taitoa jokaisessa kohtaamisessa. Loppujen lopuksi me kaikki haluamme merkityksellisen työn, hyvän työilmapiirin ja iloa siitä, mitä osaamme ja opimme. Salaisen agentin asenne voi palkita meitä sekä haasteisiin tarttumisen jännityksellä, onnistumisilla että kasvavalla tietoisuudella siitä, että pystymme itse vaikuttamaan maailmaan ympärillämme.

Valitse siivittäjät - unohda ankeuttajat

Silloin kun valo vähenee ja suorittaminen tuntuu rankalta, tarvitsemme energiatankkausta monenlaisista lähteistä. Enemmän lepoa. Enemmän virkistäviä taukoja. Jotain hauskaa. Fyysisen kehon hemmottelua ja jotain henkisesti ylentävää. Näihin täytyy panostaa. Kannattaa lahjoittaa itselleen lempeä aikalisä oman energiapaketin suunnitteluun. Tankkaushetket on kirjattava kalenteriin ja kunnioitettava oman virkistyssuunnitelman toteuttamista tärkeänä sijoituksena Hyvän elämän tasapainoon. Kyse on enemmän aikasijoituksista kuin rahasta. Terveistä rajoistaan huolehtiminen heijastuu takuuvarmasti myös ympäristöömme.

Sillä millaisia ihmisiä on ympärillämme, on merkitystä jaksamiselle. Luonnollisesti meillä on elämäntilanteita, joissa olemme antajina enemmän kuin saajina. Meillä voi olla enemmän vastuuta kuin valinnan mahdollisuuksia. Osa kanssaihmisistä vain piipahtaa elämässämme jättämättä sen kummempaa jälkeä. Kuitenkin on koko joukko sellaisia kohtaamisia, joista voimme joko rakentaa jatkokertomusta tai siirtää tapahtuman lopullisesti kokemusten historia-arkistoon.

Kun keräsin eritaustaisten suomalaisten työelämätarinoita* ja kuuntelin, millaista tulevaisuutta he haluavat olla mukana rakentamassa, kolme suurta toivetta toistui. Yksi niistä oli työskentely kannustavien, hyvin käyttäytyvien ja tunneälykkäiden ihmisten parissa. Raskastakin työtä jaksaa, kun on hyvässä seurassa. Kaikkia työkavereita, esimiehiä, asiakkaita tai yhteistyökumppaneita emme pääse valitsemaan. Jotkut heistä ankeuttavat elämäämme. Jotkut saavat pelkällä läsnäolollaan siipemme havisemaan valmiina lentoon. Ainakin pienen pyrähdyksen verran. Näiden siivittäjien seurassa kannattaa viihtyä. Ankeuttajien kuorolaulukilpailuun ei kannata liittyä. On paettava paikalta heti, kun voi.

*Kirjassa Työtä rakkaudella. Ikkunoita työn tulevaisuuteen.

Viimetipan vintilla on vilskettä

Vauhdin huuma on melkein vienyt minut mukanaan. Tämä on se aika vuodesta, jolloin suuret ja pienet suunnitelmat on saatu rullaamaan. Kellottamaton aika alkaa käydä yhä harvinaisemmaksi. Kollektiivinen syyssuorittamisen vimma rytmittää askeleita ja kesän leppoisat verkkokeinutuokiot kirjojen tai ideoiden parissa ovat kuin jostain kaukaisesta toisesta elämästä. Nyt on saatava aikaan. Nyt on juostava lujempaa. Nyt olemme tehokkaimmillamme. Vai olemmeko?

Olen elänyt tämän loppuvuotta kohti kiihtyvän tekemisen tempon niin monena vuonna aiemminkin. Olen tehnyt ylioptimistisia suunnitelmia ja täyttänyt kalenteriani kohtaamisilla. Olen varannut kuntosalivuoroja pariksi viikoksi etukäteen. Kesätauon jälkeen on ollut kiva tarttua monenmoiseen kulttuuritarjontaan. Syys- ja lokakuu vielä sujuvat kesällä tankatulla aurinkoenergialla. Marraskuussa alkaa ahdistaa ja viimeistään joulukuussa tekee mieli paeta paikalta valoisammille vyöhykkeille. 

Todennäköisesti kohtaan sinut Viimetipan vintillä. Siellä, missä lunastetaan kunnianhimoisia lupauksia ja fokus on kaventunut siihen seuraavaan deadlineen, josta olen päättänyt selvitä. Mitä, jos avaisimme vintin ikkunat ulos aikatauluista vapaaseen avaruuteen? Mitä, jos vetäisimme keuhkot täyteen elämää ylläpitävää salaperäistä voimaa ja laittaisimme tärkeät juttumme mittasuhteisiin tähtitaivaan taustaa vasten? Mitä, jos sytyttäisimme pari kynttilää, hyräilisimme pienen laulun ja laskeutuisimme portaita alas keskittymisen kamariin hoitamaan yhden jutun kerrallaan. Kaikessa rauhassa.

Tulevaisuuden uneksijat

Reippaasti parannettu eilisen malli ei sekään enää riitä tässä ajassa, jossa asiat ja niiden lainalaisuudet muuttuvat yhä kiihkeämmin. Täysin erilaisten vaihtoehtojen löytäminen ja rohkeat kokeilut on taiteenlaji, johon meitä ei juuri kouluteta. Mieluummin rakennamme tuntemamme eilisen päälle ja pidämme tiukasti kiinni niistä pohjapiirrustuksista, joihin olemme tottuneet.  Häviävän pieni väestön osa on sellaisia tulevaisuuden uneksijoita, jotka uskaltavat päästää irti menneestä hyväksyen ikävät tosiasiat, joita emme haluaisi nähdä. On pelottavaa, jos joudumme täysin uudenlaisille vesille. Tekemään sellaisia asioita, joita täytyy opetella alusta alkaen. Kysymään neuvoa nuoremmilta. Kohtaamaan vieraita kulttuureita ja etsimään yhteistä säveltä.Tulevaisuuden uneksijat eivät usein osaa maalata vaihtoehtoja niin, että muutkin uskoisivat utopiaan ja lähtisivät tekemään tarpeellisia juttuja eri tavalla. Näin jatketaan pikkuisen parannetun eilisen - tai joskus jopa reippaasti parannetun eilisen linjoilla. Näin työelämässä kuin yhteiskunnallisten uudistustarpeidenkin kanssa. On kuin siirtelisimme Titanicin kansituolien paikkoja - vertauskuva, joka itselleni on havainnollisin tässä aikakaudessa.

Suomalaisia brandejä ei näy viidensadan maailman kärkibrandin listalla. Se kertoo meille jotain meistä ja haasteistamme. Varovaisuus ja tunnollisuus ovat toki hyviä piirteitä, mutta niiden ylikorostuessa tarvitsemme enemmän tulevaisuuden uneksijoita ja rohkeita löytöretkeilijöitä. Kiirehtijätyylejä tunnistaessamme noin kymmenesosa löytää itsessään Ikuista uneksijaa, sellaista, jolla ideat lentävät. Heistäkin suurin osa turhautuu, kun ei saa Tunnollisia suorittajia mukaan tekemään eri tavalla - edes joskus. Jos menestykseen tarvitaan intohimoa, näin se ei ainakaan toteudu.

Minä haluaisin olla toteuttamassa ja levittämässä maailmalle Kiireenkesytyksen "Ingressiä", sellaista peliä, johon kiirehtijä lähtee oman elämänsä (tai työelämän) agenttina sydän pamppaillen oivaltamaan uutta ja tekemään tarpeellisia muutosaskeleita seikkailun hengessä. Paljon seikkailun aineksista on jo olemassa ja jokainen luo omassa pelissään uniikkia tarinaa. Nyt on enää taiottava askeleet tulevaisuuden uneksimisestä tulevaisuuden tekemiseen. Visionahan voi pitää vaikka sitä, että suomalainen kiireenkesytys nousee niiden maailman viidensadan tunnetun (ilmeisesti myös hyvin toimivan) brandin joukkoon. Maailman parhaat pelintekijät tervetuloa mukaan näyttämään, mihin pystymme.

Havahtumisia Herrankukkarossa

Ympäristöllä on merkitystä

Meillä suomalaisilla on onnellinen suhde luontoon. Siitä muistaa harvoin olla kiitollinen tai ymmärtää, etteivät kaikki maailman ihmiset koe metsiä ja asumattomien seutujen avaruutta turvallisiksi. Uskon, että meille Euroopan unionin kiireisimmälle kansalle luonnon tankkausapu on yksi parhaista lahjoista. Sillä opintomatkalla, jolla etsimme onnellista suhdetta aikaan, kannattaa ottaa lempeitä aikalisiä luonnon rauhassa. Tai antaa sateen ropinan ja energisten tuulien raikastaa levottoman mielen suorituspaineet.

Olemmen yhdeksän kiireenkesytysvalmentajan kanssa nauttineet Rymättylässä Herrankukkaron uskomattoman levollisesta ilmapiiristä. Kun aamuvarhain soudimme lähisaareen yhteisestä sopimuksesta puhumatta ihastellen valon kimmellystä meren pinnassa, pientä tuulenvärettä ja muutaman yli lentävän vesilinnun aamutervehdystä, hiljaisuus jäi  matkaamme ja kesti aika monta tovia ennen kuin kukaan halusi sitä rikkoa. Kun savusauna ja merivesi illalla olivat rentouttaneet kehomme ja mielemme, yöuni oli ihanan syvää ja rauhallista. 

Me tiedämme, että erilaiset ympäristöt auttavat meitä inspiroitumaan, rauhoittumaan tai tankkaamaan usia voimavaroja. Siksi haluamme viedä yhdessä kiirettä kanssamme kesyttävät asiakkaat omiin suosikkiympäristöihimme. Sellaisiin, joiden tiedämme toimivan ajatusten avartajina ja oivallusten virittäjinä. Verkostojen kasvaessa myös meidän valmentajien lempeät aikalisät  inspiraatiotulien äärellä synnyttävät uusia ideoita ja yhteistyömalleja. Tällä kertaa Rymättylän Herrankukkarossa, jossa haluamme virittää vielä monia hyvän työelämän onnistumistarinoita.

Kiireenkesytys ei ole leppoistamista

Jotkut meistä ovat päässeet hyvin rennon elämän makuun. Tekisi mieli vielä vähän venyttää nautintoa. Uida riittävän kauas pois suorituspaineiden ansasta niin, ettei koskaan enää heräisi yöllä tekemättömien töiden huoleen tai suostuisi kellotetun kalenterin orjaksi.

Useampikin asiakas on toivonut, että tulisimme panemaan heidän kiireensä kuriin. Joudumme heti tuottamaan pettymyksen. Kukaan muu kuin sinä tai työyhteisösi itse ei voi sitä tehdä. Vauhtia ja haastavia tilanteita tulee jatkossakin. Kiireenkesytys ei ole leppoistamista. Kiire ei ole sama kuin paljon tekemistä. Se ei ole sama kuin tiukat aikataulut, vaikka ne helposti ovatkin kytköksissä toisiinsa. Kiire kuvaa suhdettasi aikaan, tapaasi olla läsnä siinä mitä teet. Teetkö rennolla otteella vai tarttuuko jännitys kehoosi, kun vauhti kovenee. Osaatko pitää ajatuksesi kirkkaina siinä mitä juuri nyt tapahtuu vai leikkiikö levoton mieli monella kentällä yhtä aikaa. Rentoa otetta ja läsnäolevaa mieltä voi harjoittaa monella, yksinkertaisellakin tavalla. Jatkuvasti. Kehon ja mielen kiireen kesyttäminen ovat yksilölajeja, mutta palkkiona on enemmän iloa ja nautintoa siitä, mitä tekee ihan tavallisessa arjessa.

Yhteisön kiireitä voi komentaa kuriin havahtumalla niihin työnteon malleihin, jotka eivät toimi ja valitsemalla fiksumpia tapoja. Mahdollisuuksia on rajattomasti, mutta aikalisä yhteisille askelille on löydettävä. Siihen me valtakunnan kiireitä jo pitkään kesyttäneet voimme tulla sytyttämään inspiraatiotulia ja käynnistämään ensi askeleita, kenties kulkemaan kappaleen matkaa rinnallakin.

Mitä sait lahjaksi kesältä?

Onnistuitko nappaamaan kiinni kesän tarjoilemista kellottoman ajan hetkistä? Villiinnyitkö kohtaamisesta luonnon kanssa avartunein aistein? Hurmasiko kiireettömyys sinut vapauden tunteeseen, jossa ei ollutkaan pakko suunnitella seuraavaa tehtävää? Haluaisitko jatkaa elämää lempeämmässä kesämaailmassa ilman suorittamisen tiukkoja aikatauluja?

Jokainen kesä ja jokainen loma muuttaa meitä vähän. Löydämme jotain uutta itsestämme. Muistamme, mistä pidämme ja mikä tuo meille iloa ja rentoutta tai riisuu rooleja yltämme. Tarvitsemme näitä tuulahduksia keveämpien askelten niityiltä tai liplattavien rantavesien laitureilta. Taidamme tarvita myös siirtymäriittejä täyttyvien kalentereiden kiihkeämpään tempoon. Mikäpä estäisi meitä poimimasta joitain matkamuistoja kesästä mukaamme?

Joinain verkkokeinuhetkinäni pilvenhattaroiden katselun välissä olen leikkinyt Pinterest -leikkiä ja kerännyt ideoita työtilojen luovaan virittelyyn. Koska rennot hetket näyttävät edesauttavan ideoiden synnyttelyä, siirrän verkkokeinun toimistooni. Koska aistien avartuminen avartaa maailmaani, lainaan kesältä muutamia luonnonläheisiä sisustuselementtejä pitämään tunnelmaa yllä. En aio vielä luopua kesämusiikkikansiostanikaan. Tallennan puron solinaa, sateen ropinaa ja tuulen huminaa rentoutushetkieni albumiin ja pidän sen käsillä, kun olen jälleen vaarassa juosta luovuuttani ja tehokkuuttani lujempaa. Roikun kesässä kiinni niin kauan kunnes syksyn energiat tempaavat minut lentoon. Rennompien rooliasujen väljyydestä haluan kyllä silloinkin nauttia. 

Jokainen työyhteisö tarvitsee omat kiireenkesytysammattilaisensa

Kiireen kesyttäminen on prosessi. Se on asennemuutos, johon motivoidutaan sisältäpäin.
Siksi ulkoapäin tarjoillut ajanhallinnan keinot eivät ratkaise ongelmaa kuin korkeintaan pintatasolla pikkuisen.  

Jälleen kerran toimittaja soitti minulle ja kyseli ratkaisuja kiireen saattamiseksi kuriin. Jälleen kerran totesin, ettei mitään kaikille soveltuvaa vakiopakettia ole olemassa niin mielellämme kuin sellaisen ottaisimmekin vastaan. Tarjolla on vuosien ajan ollut loistavia kalenterijärjestelmiä. Virtuaalimaailman haasteisiin kehitetään koko ajan nerokkaita ratkaisuja. Tutkijatkin ovat löytäneet ilmiöön selityksiä. Kaikesta tästä huolimatta, me itse teemme ratkaisevat valinnat. Onnellinen suhde aikaan on intiimi suhde. Minä rakennan omaani, sinä rakennat omaasi. Ja se lienee yksi elämän tärkeimpiä suhteita, joka vaikuttaa hyvinvointiimme, työhömme ja ihmissuhteisiimme. 

Kesä on hedelmällinen aika pysähtyä miettimään henkilökohtaista suhdettamme aikaan. Oman verkkokeinumeditaationi lomassa inspiroidun yhteistyökumppaneitteni kanssa viimeistelemään syksyllä alkavaa ammattitutkintoon ohjaavaa koulutusta, jonka tavoitteena on tuoda Kiireenkesytys osaksi organisaatiokulttuuria. Koulutukseen valitut henkilöt toimivat työyhteisöagentteina räätälöiden omaan työyhteisöönsä Kiireenkesytyspalveluita ja tukien henkilöstöä työn suunnittelussa ja organisoinnissa. Kun tuloksena on parempi työyhteisön hyvinvointi ja työn tuottavuus, kiireenkesytys osana arkea ei ole hassumpi satsaus.

Mutta ennen syksyn uusia aloituksia Suomi lomailee. Hemmotelkoot mökkilomat, puutarhatouhut ja virkistävät rutiinien muutokset meidät päästämään irti niistä uskomuksista ja tottumuksista, jotka eivät tue onnellista suhdettamme aikaan.

Saako oppiminen ja oivaltaminen olla kivaa ja viihdyttävää?

Olimme avanneet Hyvinvointipörssin, jossa osallistujat pääsivät sijoittamaan Onnellisuuden pankin valuuttaa erilaisiin itselleen tärkeisiin aikavalintoihin. Onnistuneen ja oivalluttavan tilaisuuden jälkeen nuori opiskelija kysyi, onko kiireenkesytys show. Jäin miettimään vastausta tuohon vähän hämmentäväänkin kommenttiin.

Kiireenkesytyksen päätarkoitus ei ole olla kivaa ja viihdyttävää, vaikka kehittämämme menetelmät tempaavat erilaiset kiirehtijät ja yhteisöt mukaansa. Tavanomaisten hyvien vihjeiden tarjoamisen sijaan autamme asiakkaitamme tunnistamaan heidän ulkoa ja sisältäpäin tulevat haasteensa, valikoimaan oman prosessinsa suunnan ja mikroaskeleet ja näin sitoutumaan heille tärkeän muutoksen tekemiseen. Kiireenkesytyksen toimivuus tulee tiedostamisesta, itse tehdyistä valinnoista ja sisältä käsin motivoitumisesta. 

Vähän kokeneempi valmentajamme kuvasi sitä näin. - Kiireenkesytys pitää vastuun itse ihmisellä. Se ylläpitää arvostavaa ja myönteisviritteistä dialogia. Näin voi syntyä yksilön omia, uusia oivalluksia, mikä lisää sitoutumista ja myös pysyvää juurtumista elämään ja arkeen. Vinkitkin ovat hyviä, mutta pelkkä temppuosasto koskettaa vain pintaa.

Jatkamme aikaan ja työn haasteisiin liittyvien kysymysten parissa myönteisissä ja tuleviin valintoihin keskittyneissä tunnelmissa. Meitä valmentajia ohjaava tienviitta on se, miten tieto siirtyy käytännöiksi. Sitä varten Kiireenkesyttäjien talon yhdeksässä huoneessa on runsaasti motivaatioaineksia. Myös aika viihdyttäviä.

Kiireenkesytystalkoot pelaamalla?

Vuosi sitten olin tuskin kuullut pelillistämisestä. Olin kyllä kehittänyt kiireenkesytyskonseptiin pelillisiä elementtejä yhdessä kollegojeni kanssa. Vertauskuvalliseen taloon oli kaavailtu lautapeliä ja jollain tavoin sovellettukin jo vuosia sitten. Erilaiset kiirehtijät tulivat tutuiksi nettikysymysten avulla ja omien avainkysymysten tunnistaminen ohjasi sähköisessä ympäristössä itselle ajankohtaisen teeman äärelle etsimään oman muutoksen mikroaskelia. Virkkusen Kirsin kanssa kirjoitimme itsensä kehittämisen ideoita tarjoavan kirjan Tuumasta toimeen. Muutospeli. Kaikki nämä ovat jo aineksia innostavan oppimismenetelmän kehittämiselle yhteen aikamme suurimmista haasteista. Olisikohan nyt aika viedä ideoita eteenpäin ja palkata pelintekemisen ammattilaisia? Hyödyntää talometaforan voima ja muut oivalluksia tuottavat konseptin elementit? Paljon siitä, mitä tarvitaan, on jo olemassa ja hyväksi havaittu, mutta se on hyödynnettävä uudella, luovalla tavalla ja laajemmin. Vietävä sopivaan ympäristöön ja löydettävä uusia graafisia elementtejä. Mietittävä palkintoja ja palautteita valinnoista pelaajille niin, että he näkevät pelistä olevan hyötyä. Tai että yhteisöt onnistuvat mestaroimaan toimivampia malleja innostavissa kiireenkesytystalkoissa.

Peleistä on nyt tullut ISO juttu. Monet motivaatio- ym.tutkimukset osoittavat, miksi pelit toimivat ja vastaavat ajan tarpeisiin. Esimiehistäkin koulutetaan pelinohjaajia. Eilisessä tietotyön pelillistämisen seminaarissa kuulin, että pelit ovat suurin flown siivittäjä. Hyväksyn tuon muodossa suuri vaikkei superlatiivi totta olisikaan. Lauri Järvilehdon sanoin käynnissä on Hauskan oppimisen vallankumous. Pelit lisäävät sisäistä motivaatiota ja  pakottavat osallistumaan. Ne auttavat keskittymään, tekemään korjausliikkeitä ja oikeita valintoja. Ne ovat koukuttavia ja tuottavat onnistumisen kokemuksia. Niiden avulla tylsänkin työn voi muuttaa hauskaksi. 

Kiireenkesyttäjien talossa on kiehtova oivallusympäristö meille kaikille. Siellä voi piipahtaa kirkastamassa tavoitetta tai tunnistamassa toimivampia rooleja palaverikäytäntöjen kehittämiseen. Tai yhteisö voi käynnistää ruohonjuurivallankumouksen siitä, miten hommat voidaan hoitaa fiksummin keskittymällä oikeisiin asioihin uusin luovin keinoin. Millaisessa roolissa sinä haluaisit olla kiireenkesytyksen pelivallankumouksessa? Jos olet mukana suorittamassa kiireenkesytyksen ammattitutkintoa, pääset mukaan yhteisille inspiraatiotulille.  Jos työn ja omien toimintatapojen kehittäminen pelaamalla kiinnostaa sinua, kuulemme mielellämme toiveistasi ja tarpeistasi kehitysprosessimme innoitukseksi. 

Suhteita

Täällä Tunturi-Lapissa ei kiire henkoile niskaan. Tunturit ympärillä rauhoittavat. Ehdin huomata auringonvalon puiden rungoilla. Tähtitaivas on avara ja yö hiljainen. Uni on syvää ja rauhallista. Samalla tavoin kuin meillä kaikilla on intiimi suhde aikaan, myös se, missä olemme vaikuttaa tekemisiimme. Kun olen Välimeren konttorissa, merituulet ja pitkät kävelylenkit rantahiekalla vahvistavat luovuuttani. Kun olen tunturien keskellä, ajatukseni kirkastuvat ja mieli rauhoittuu. Aina ei kuitenkaan voi valita sitä ympäristöä, joka olisi ihanteellisin. Siinä näkymättömässä yliopistossa, jossa me kaikki opiskelemme läsnä olon ja keskittymisen taitoja, haasteemme on löytää mielen tasapaino myös hälinän keskellä. Kiireen kesyttäminen on uusi ammattitaitovaatimus ja opiskelu vie aikaa samalla kun haasteet kovenevat. Paluu lähemmäksi luontoa auttaa karistamaan jännityksiä niin mielestä kuin harteilta. 

Minua kiinnostaa ympäristön merkitys siihen, miten hyvin pystyn toimimaan. Kysymys ei ole pelkästään erilaisista elämän rytmeistä. Kun vaihdan välillä maisemaa, tutut rituaalit muuttuvat. Vapaudun joistain velvollisuuksista ja saan uutta ajateltavaa, uudenlaisia kokemuksia. Valpastun. Tai vapaudun kiihkeästä suorittamisen vimmasta. Aistini herkistyvät. Syntyy uudenlaisia ajatuskuvioita. Opin erilaisia toimintamalleja ja saan lisää syitä ihmetellä. Kaikki tämä tekee minulle hyvää. Työ kulkee korvieni välissä, mutta se uudistuu uusissa maisemissa. Välimeren konttorissa syntyy jotain, mikä ei olisi koskaan syntynyt kotikonnuilla. Lapissa avaruus on niin lähellä, että idea työstä muuttaa mittasuhteitaan ja muotoaan. Se, että moni työ on vapautumassa ajan ja paikan kahleista, on antanut aivan uudenlaisia mahdollisuuksia, joita osaamme vasta vaatimattomasti hyödyntää. Ikuisena löytöretkeilijänä mietin jo, mihin ensi talven toimistoni avaan. Siihen ei tarvita matkailumainoksia. Geenini tietävät, millaisen luonnon läheisyydessä ne palaisivat kotiin, jonnekin missä oleminen on keveämpää ja inspiraatiotulet kirkkaammat. 

Ensi kuussa lähdemme kiireenkesytyksen ammattitutkintoa suorittavien kanssa matkalle etelään, Tallinnaan. Aistimme, onko kiirettä lahden toisella puolellakin ja miten se siellä ilmenee. Kutsumme virolaisia ystäviä kuulemaan mitä me, tutkitusti Euroopan unionin kiireisin kansa, olemme oppineet. Kuuntelemme, miten kiireestä Virossa puhutaan. Jaamme ystävillemme Bank of Happiness -seteleitä ja vertailemme Hyvän Elämän Tasapainoon tekemiämme aikasijoituksia. Tavoitteena on kiinnostavia kulttuurien välisiä kohtaamisia ja uusia oivalluksia jaettaviksi. 

Ammattitaitoa vai luonnonlahjakkuutta?

Heti ensimmäisenä päivänä, kun ammattitutkintoon tähtäävät kiireenkesytysopinnot alkoivat, nuoret konsultit ja projektipäälliköt nostivat esille erään työelämän ilmiön. Haasteet hallita lukuisia vaativia tehtäviä samanaikaisesti ja selviytyä tiukoista aikatauluista näkyvät palvelukseen halutaan ilmoituksissa: Innostutko nopeatempoisesta ja usein ennalta-arvaamattomamasta työstä?... Sinulla on hyvä paineensietokyky.... Kykenet hoitamaan montaa asiaa samanaikaisesti kiireisissäkin tilanteissa.

Kuka nuorista työelämää aloittelevista on saanut valmennusta kiirehaasteiden kanssa selviytymiseen? Etsivätkö työnantajat luonnonlahjakkuuksia? Sellaisia, jotka pitävät ajatuksensa kirkkaina tilanteessa kuin tilanteessa. Heillä on erinomainen läsnäolon taito, joka auttaa heitä sieppaamaan hiljaisia viestejä rivien välistä. He pystyvät keskittymään yhteen asiaan ja kohtaamiseen kerrallaan, eikä stressi onnistu jumittumaan heidän harteilleen. Reippaat otteet, mutta levollinen mieli ovat heidän tavaramerkkejänsä sinkoilipa yllättäviä tilanteita tai jatkuvia keskeytyksiä miltä suunnalta tahansa.

Nuo yritykset ilmoitusten takana kilpailevat parhaista osaajista. Kuinka moni niistä tarjoaa uusille työntekijöilleen heti valmennusta kiireen kesyttämiseen? Keinoja omaan arkeen ja omista terveistä rajoista huolehtimiseen sekä yhteistyöhön erilaisten kiirehtijöiden kanssa. Olimme yhtä mieltä siitä, että tällaisen valmennuksen tarjoaminen olisi selvä etu rekrytoinnissa. Koko henkilökunnan kiireenkesytystaidot palkitsevat työnantajan terveempinä, luovempina ja suorituskykyisempinä työntekijöinä, joiden on helpompi myös iloita työstään. Työn suunnitteluun ja kehittämiseen osataan ottaa aikaa vaikka pieninäkin annoksina. Samalla vanhat tämän ajan haasteisiin sopimattomat työn tekemisen mallit pystytään tunnistamaan ja korvaamaan toimivimmilla. Edellä kulkija organisaatiot ovat jo tähän havahtumassa, mutta näille keväällä 2015 ammattitutkintonsa suorittaville kiireenkesyttäjille riittää kyllä urakkaa vielä pitkäksi aikaa. Tervetuloa talkoisiin!

Kiireenkesytys on luovuusystävällinen konsepti

Tällä viikolla se alkaa. Toistakymmentä tulevaa Kiireenkesytysvalmentajaa pääsee nauttimaan niistä ideoista, oivalluksista, työmenetelmistä ja tutkimustiedon käytäntöön sovelluksista, joilla reilun kymmenen vuoden ajan on kesytelty tämän (ja muutaman muunkin) valtakunnan kiireitä. En vielä tiedä, mitä he odottavat puolentoista vuoden opinnoiltaan, mutta tiedän hyvin, mitä en ole valmis heille antamaan. He eivät tule saamaan monistettavaa pakettia, jota jakaessaan viisaina konsultteina tai työkulttuurinsa kehittäjinä voisivat kertoa valmiit vastaukset kiireen taltuttamiseksi työpaikoilla. Ei sittenkään, vaikka monet asiakkaat sitä toivoisivat. Kiireenkesytys on luovuusystävällinen konsepti ja juuri siksi siinä on voimaa. 

Kutsun nämä tulevat asiantuntijat ja oivalluksiin opastajat tutustumaan kaikkiin Kiireenkesyttäjien talon huoneisiin, yhdeksään isoon teemaan, jotka vahvasti liittyvät yhteen aikamme haasteista ja sen myötä koko työn idean suureen muutokseen. Samalla, kun emme lupaa viisastelua ja valmiita reseptejä, otamme itsellemme toisenlaisen roolin asenteen muokkaajina, inspiroivan oppimisilmapiirin rakentajina ja oivalluksiin kannustavien työmenetelmien tarjoajina. Kaiken takana on luja luottamus siihen, että kaikki asiakkaamme ovat fiksuja ja myös luovia. Sopivasti rohkaistuina he näkevät nopeasti moniakin mahdollisuuksia olla samalla tehokkaampia työssään ja nauttia siitä, mitä saavat aikaan. Inspiraatiotulien sytyttäjiksi, oivalluksiin opastajiksi ja kutistuneiden kukoistuttajiksi nämä uudetkin valmentajat ovat ryhtymässä. Jokaisessa talon yhdeksästä huoneesta he tulevat ihmettelemään, ideoimaan ja innostumaan siitä luovuudesta, joka synnyttää näiden Kiireenkesytys-valmentaja-myynti-markkinointiopintojenkin aikana uusia tapoja temmata työyhteisöjä ja yksilöitä mukaan kestävän hyvinvoinnin kehittäjiksi.

On paradoksi, että Kiireenkesytysvalmennuksessa voi tapahtua nopeaa muutosta. Perustehtävä saattaa kirkastua. Esimies saa eväitä uudenlaiseen johtamiseen. Toimivammista pelisäännöistä sopiminen vapauttaa turhautumiselta. Emme suinkaan väitä, etteikö kiire voisi olla kivaakin. Jotkut meistä rakastavat vauhtia enemmän kuin toiset. Ja aikansa palvelleista huonoiksi käyneistä toimintamalleista kannattaakin luopua heti. Uudet valmentajat pysähtyvät jokaiseen Kiireenkesyttäjien talon huoneeseen riittävän pitkäksi aikaa tutustuakseen sen mahdollisuuksiin kunnolla. Mutta tositoimiin valtakunnan kiireiden kesyttämiseksi he lähtevät saman tien. Paras oppimislaboratoriohan on siellä, missä työ tehdään ja turha hoppu on saatava kuriin. Aika muutokselle on nyt.

Kiihdytämme Kiireenkesytyksestä Suomen menestyksen rakentajan

Tänä keväänä Kiireenkesytyksessä alkaa uusi vaihe. Konsepti syntyi reilut kymmenen vuotta sitten. Vuosien myötä kasvanut ammattilaisten verkosto on  hyödyntänyt mainioita menetelmiä työyhteisöjen kehittämisessä ja erilaisissa töissään. Työvälineet ovat käytössä niin valtionhallinnossa, suurissa kaupungeissa kuin pankkisektorillakin. Monille kouluttamilleni valmentajille Kiireenkesytys luovine työkaluineen on tarjonnut uusia liiketoiminnan mahdollisuuksia. Valmentaessani ja kirjoittaessani kirjoja kiireestä ja työelämän muutoksista, olen päässyt sisälle kiinnostaviin muutostarinoihin. Ja lisää, seuraavaksi avarammalta, yhteiskunnalliselta tasolta, on tulossa.

Kehittäessäni konseptia ja iloitessani yhteistyöstä ammattilaisten kanssa, olen kerta toisensa jälkeen hämmästellyt sitä, miten nopeasti hyvinkin erilaisissa yhteisöissä löydetään luovia ideoita ja  tartutaan tuumasta toimeen tekemään asioita fiksummin. Aloitimme enemmän itsensä johtamisen teemoilla, mutta pian konsepti osoitti soveltuvuutensa työyhteisöissä tarvittavien muutosten vauhdittajana. Yhteisön kiireiden kesyttäminen on työn suunnittelua ja organisointia, mutta se edellyttää pysähtymistä, yhteisen suunnan varmistamista ja kirkastuneita rooleja yhteisessä menestystarinassa. Vierailut vertauskuvallisessa kiireenkesyttäjien talossa ovat kannustaneet työyhteisöjä luopumaan toimintatavoista, jotka eivät enää palvele tässä ajassa. Mikroaskeleet kohti suuriakin muutoksia ovat käynnistyneet vaivatta.

Vaikka iloitsen Kiireenkesytyskonseptista ja sen hedelmistä, haluan että saamme aikaan vielä enemmän. Samalla, kun Suomi, sen työyhteisöjen ja yksilöiden muutospaineet tulevat yhä enemmän yhteiskunnalliselta tasolta, globaaleista muutosvirroista ja talouden paineista, on aika hyödyntää sitä, mitä meillä jo on. Paljon tehokkaammin. Me - tutkitustikin Euroopan Unionin kiireisin kansa - olemme jo oivaltaneet ja oppineet paljon. Kiireenkesytyskonsepti menetelmineen istuu loistavasti ajan haasteisiin ja motivoi meitä ottamaan oman tärkeän roolimme yhä useammissa suomalaisissa menestystarinoissa.  Siihen tarvitaan reilusti lisää osaajia, kiireenkesytyksen ammattilaisia. Jokainen työyhteisö tarvitsee omat kiireenkesyttäjänsä sinne, missä työ tehdään. Uusille valmentajille on tilausta. Keväällä käynnistyy koulutus, jonka tavoitteena on 30 uutta ammattilaista tänä vuonna.

Vuonna 2017, kun Suomi täyttää 100 vuotta, voimme juhlia omaa rooliamme suomalaisen menestystä mahdollistavan työkulttuurin rakentajana.

Ota minuun yhteyttä, kun tahdot mukaan!